Työtömmällä ei kasaannu sairastaessa työt, vaan niiden hakeminen. Photo by Elizabeth Lies on Unsplash.

Blogi jäi pariksi viikoksi tauolle lähes viikon kestäneen sairastamisen seurauksena. Kuume kietoi työttömän sairastajan välinpitämättömyyden viittaan, eikä kunto ei yksinkertaisesti antanut myöten kuin Netfliksin liikakulutuksen.

Lähinnä kotona ja Keravan kirjastolla majailleena ihmettelin, mistä vihon viimeinen tauti oikein iski. Tarttuvaa sorttia se oli, sillä saimme nauttia sairastuvalla koko perheen voimin Pyeongchangin olympialaisten avajaisista – arkipäivänä.

Aktiivisena työttömänä en antanut kuumeenkaan edessä periksi, vaan kyöräännyin kesken sairasputken työhaastatteluun. Finrexiä alle, meikkiä päälle ja taksilla menoksi. Valitettavasti uhrautuva asenne ei auttanut kalkkiviivoja pidemmälle.

Työttömänä huomaa myös useimpiin työssäkäyviin verrattuna epätasa-arvon terveydenhoidon puolella. Siinä missä minä sain terveyskeskuksen päivystyksessä myötätuntoa (en jatkotutkimuksia), työssäkäyvä puolisoni testattiin yksityisellä viimeisen päälle.

Huolimatta tästä pienestä erosta olemme nyt molemmat melko lailla tointuneita. Itse asiassa vietämme parasta aikaa hiihtolomaa koko perheen kera. Itse tosin olen saanut viettää jälleen kerran laatuaikaa huomiseen työpaikkahaastatteluun valmistautuessa.

Ei ole työttömän sairastaminen ihan yksinkertaista, mutta eipä ole lomailukaan. Vaatii aikamoista asenteen harjausta pystyä jättämään työnhakuhommat esimerkiksi viikoksi tauolle, vaikka se voisi lopputuloksen kannalta olla hyväkin veto.

• Anu Heikkilä