Vuodenvaihteen jälkeen olen ensimmäistä kertaa työttömän uralla todella kärsinyt puutteesta, työn puutteesta. Työsuhdetta on naarattu urakalla jo tutuksi tulleista kanavista. Lupaavista nykäisyistä huolimatta homma ei ole vielä tuottanut toivottua tulosta.
Aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, että työn saaminen kestää tositarkoituksella suoritetun pyytämisen aloittamisesta vähintään muutaman kuukauden. Nyt pitäisi vaan olla kärsivällisyyttä nykiä sitä pilkkiä ja kairata lisää reikiä, vaikka mieli palaa jo uuteen työsuhteeseen.
Olin pitkään tyytyväinen ensimmäiseen vakituiseen työsuhteeseeni poliittisen piiriorganisaation toiminnanjohtajana. Kahden pienen lapsen vanhempana arvostin vakituisen työsuhteen elämään tuovaa tasapainoa. Irtisanoutumisen jälkeen työsuhdemarkkinoilla onkin ollut kaikenlaista vipinää, yrittäjyyskurssia ja työkokeilua sekä määräaikaista työsuhdetta.
Määräaikaisen työsuhteen hakeminen on vähän kuin vieraissa kävisi*. Ensin vähän esitellään parhaita puolia positiivisessa valossa (työhakemus, kuvan kera, luonnollisesti), laittaudutaan ja tutustutaan (haastattelu) vailla sitoutumisen tuomia velvoitteita (määräaikainen työsuhde).
Valitettavasti näissä suhteissa haku jää aina päälle. Työsuhdemarkkinoiden suurkuluttaja ei välttämättä uskalla rakentaa lyhytaikaiseksi jäävän suhteen varaan katselematta samalla vähän vieraisiin pöytiin. Raskastahan se on, sellainen välitilassa eläminen.
Ellei sitten omaa lujaa luottoa tulevaan ja kykyä elää hetkessä.
Mielenkiintoisia määräaikaisuuksia ja vuorotteluvapaan sijaisuuksia on viime viikkoina tuntunut olevan tavallista enemmän liikenteessä. Hakisiko tuota, vai kenties tätä vaiko molempia? Uijui, miten on mielenkiintoinen työnkuva! Tähän olisin ihan perfect match!
Määräaikaisuudella voi olla myös etunsa verrattuna vuosikausia samana pysyvään työnkuvaan. Lyhyet projektit, määräaikaiset työsuhteet sekä vuorotteluvapaan sijaisuudet tarjoavat aina uudenlaisen näkökulman työelämään. Antavat mahdollisuuden oppia itsestäsi erilaisten haasteiden ja ihmisten kanssa. Niistä voi myös rakentua jotain tositarkoituksella, jos tarpeet vaan syvällisellä tasolla kohtaavat.
En tiedä, tuoko työelämä eteeni vielä eläkkeelle vievää loppusijoituspaikkaa vai tasapainottelenko omaehtoisesti tai pakosta mielenkiintoisesta määräaikaisuudesta toiseen.
Välitilan aiheuttamassa epävarmuudessa tulevaisuuteen luottaminen voi olla raskasta, vaikka välillä miten nykisi. Hyvä olisi enemmän osata elää hetkessä. Nauttia, kuten pilkkijä kevätjäillä.
Vaikka kaikkein parastahan se olisi onnistuneen onkiretken jälkeen tuoda saalis kotiin. Että katopa ukko, minkalaisen vonkaleen äitee toi tällä kertaa kotiin.
– Anu Heikkilä
*Tiedän, vertaus ontuu sikäli, että vieraissa voi käydä vain, mikäli pohjalla on jo vakituinen suhde ja sen tuomaa turvaa.