Välillä on ihana pukeutua hieman näyttävämmin. Kuvassa vaatelainaamo Vaatepuusta lainassa ollut Iivana Helsingin ihanuus, paljetti-muumimekon printtiä.
Elämme visuaalisia aikoja, ystävät hyvät. Some syöttää jatkuvaa kuvavirtaa. Työnhakuunkin visuaalisuus tunkee montaa eri kautta.
Kuvatonta hakemusta tuskin kukaan enää laittaa. Pienen bonuksen saat, mikäli olet osannut värkätä visuaalisen ansioluettelon. Vähän suurempi plussa kolahtaa tilille videomuotoisen esittelykappaleen tekemisestä.
Tahdoin tai en, ulkoinen olemus on osa työnhakijan kokonaisuutta. Valitettavasti en ole koskaan kuulunut niihin ihmisiin, jolle shoppailu olisi millään tasolla terapiaa. Sopivien vaatteiden löytäminen on vähän niinkuin hiusten kanssa vehtaaminen. Jumaleisson ne ei vaan nyt ikinä näytä hyvältä. Täysin sinut ulkoisen olemukseni kanssa olen ollut ehkä juurillani, pohjoiskarjlaisen S-marketin kassajonossa.
Nyt olisi sitten ajankohtaista pukeutua työpaikkahaastattelua varten. Himpun verran kassajonoa formaalimpi tilanne. Boonusta ei taida tulla fleecestä eikä sponsorin logolla varustetusta piposta, vaikka kuinka landelooks-blogin rentoa pukeutumista olen ihaillutkin.
Edelliseen haastatteluun valmistautuminen oli yhtä tuskaa, sillä ‘kaapissa ei ollut yhtään sopivaa vaatetta’. Harvinaisen totta, sillä olin pompsahtanut jo pari vuotta sitten kokoa suuremmaksi vaikuttajaksi. Päädyin tosiasioiden tunnistamisessa presidentti Paasikiven linjoille. Näistä lähtökohdista psyykkasin itseni koko päivän kestävään pakkoshoppailuun Kehäkolmosen tuntumassa.
Kävi kohtuullinen munkki, sillä alennukset Voglian, Marimekon ja Nanson myymälöissä olivat 50% luokkaa. Lisäksi armoton tarpominen Jumbossa tuotti saaliiksi kahdet korkkarit. Toiset Eccon järkevät, mutta söpöt mustat ja toiset vähemmän järkevät, mutta sitäkin päheämmät hopeanhohtoiset tappokorot. Nyt voisin vetäytyä kodin rauhaan valmistautumaan työhaastattelutaistoihin asianmukaisesti varustautuneena!
Se, että olen täysin sinut ulkoisen olemukseni kanssa kotipaikkakuntani S-marketin kassajonossa ei välttämättä johdu siitä, että en osaisi tai haluaisi pukeutua huolitellummin. Tietty rentouden ideaali syntyy siitä, että on pukeutunut olosuhteet huomioiden oikeaksi kokemallaan tavalla.
Itselle sopivat vaatteet voi hyvin löytää kirpputorilta, tuunata omanlaisekseen tai vaikkapa tehdä kokonaan itse, jos vain taidot antavat siihen myötä. Vaatteita valkatessa suosittelen kuuntelemaan Roxette-klassikkoa Dressed Up for Success. Jeejeejeejee!
Nyt ei kun valmistautumaan tositoimiin eli huomiseen työpaikkahaastatteluun. Mutta mikäs näistä lukuisista asukokonaisuuksista olisi se kaikkein paras?
Anu Heikkilä
P.S.
Haluatko pukeutua tyylikkäästi, suomalaisten suunnittelijoiden luomuksiin ja vieläpä edullisesti vailla tarvetta täyttää omaa kaappia? Repäisin alkuvuodesta sijoittamalla puolen vuoden jäsenyyteen naapurikaupunki Järvenpäässä sijaitsevaan vaatelainaamo Vaatepuuhun. Kertakaikkisen ihana konsepti!
