Työnhaun slangin keskeiseen sanastoon kuuluu tänä päivänä piilotyöpaikka. Löysin itse sellaisen, joskaan en sanan varsinaisessa merkityksessä, Keravan kirjaston yläkerrasta.
Oma piilotyöpaikkani paljastui viime viikolla, kun olin nauttimassa aamukahvia Keravan keskustassa. Paikallisen aviisin, Keski-Uusimaa – lehden toimittaja ja valokuvaaja, yhyttivät minut lukemasta konsernin lehteä ja sehän oli sitten minihaastattelun paikka.
Heikkilällä on tiedossa kirjastossa käynti, sillä hänellä on työnhakuhommia…Heikkilä sanoo, että Keravan kirjastolla on hyvä tolosuhteet hoidella tietokoneella hakutöitä.
Koska olen itsekin kiinnostunut toimittajan hommista käytin tilaisuuden hyväkseni ja annoin kavereille työnhakukäyntikorttia mukaan ja toivotin hyvää päivänjatkoa. Sitten jatkoin matkaa kirjastolle. Paikan päällä on muitakin keravalaisia. En tiedä, ovatko he opiskelijoita, eläkeläisiä, työnhakijoita vai kenties etätöissä. Enempiä luokittelematta pidän heitä piilokollegoinani, hypoteettisen työyhteisöni hiljaisina yhtiömiehinä.
Omalla työtilalla on monenlaisia etuja kotitoimistoon verrattuna:
- Tuolit ovat säädettäviä ja sermeistä voi koota itselleen sopivan pesän. Mikä luksus tavallisella keittiöntuolilla naputtelijalle.
- Voit ‘siltä istumalta’ kaivella itsellesi hyllystä hakuhommissa vastaantulleita opuksia työnhaun tueksi.
- Et tunne jatkuvaa syyllisyyttä siitä, että vaikka olet työttömänä, et siltikään ole saanut siivottua kotia sisustuslehti-kuntoon.
- Alakerrassa on kahvila, jossa voi syödä omia eväitä.
- Keravan lukiolla on tarjolla ylijäämälounasta päivittäin hintaan 2,2€. Työttömän kukkaro kiittää.
- Keuda-talolla aivan kirjaston vieressä on kahden jälkeen myynnissä ylijäämäruokaa, jonka voit kätevästi hakea kotimatkalla. Tulee muukin perhe ruokittua.
Kaksi viimeistä kohtaa taklaavat tehokkaasti kotitoimistossa työskentelevän ajanviettoa ruuanlaittotouhuissa. Tähän saa nimittäin uppoamaan hervottamasti aikaa tiskauksineen kaikkineen. Se on kaikki poissa työnhausta se.
Anu Heikkilä