Oman elämänsä yksisarvinen voi olla monenlaisessa positiossa.

Uutta suuntaa ja tehtävää etsivät törmäävät aika ajoin ylitsepääsemättömältä vaikuttavaan esteeseen. Tehtävän täytössä epäillään, löytyykö hakijalta motivaatiota tehtävän pitkäjänteiseen hoitamiseen. Ansioluettelostakin on selvästi pääteltävissä, että kyseessä on vain onnenonkija, joka ottaa hatkat ensimmäisen mahdollisen tilaisuuden tulleen.

Erityisesti asia tulee esille, mikäli hakee aiempia tehtäviä suorittavampaa työnkuvaa. Tällöin ei pääse välttämättä edes haastatteluvaiheeseen todistamaan kiinnostuksestaan. Ohessa melkein suorat lainat muutamasta saamastani palautteesta.

’Kun sinulla on kuitenkin johtamiskoulutusta ja -kokemustakin, niin oli vaikea ajatella sinua juuri tuohon tehtävään. Siitä ei syntynyt epäilystä, etteikö osaamisesi riittäisi, vaan varmaan riittäisi vaativampiinkin tehtäviin.’

‘Ei siinä sun haastattelussa mitään erityistä vikaa ollut. Katsottiin vaan, että tämä työnkuva ei tarjoa niin paljoa kehittämisen mahdollisuuksia, kuin sinulla olisi ollut ajatuksena.’

Työnantajille toivoisin vähän ennakkoluulottomuutta peliin. Suorittavampaa tehtävänkuvaa hakenut työnhakija saattaa olla työyhteisölle todellinen aarre monipuolisen työkokemuksensa ansiosta. Ehkä hän jakaa syvällisesti työnantajan arvot, haluaa olla osa tavoitteita tukevaa tiimiä ja tehtävänkuvassa riittää sopivasti pureskeltavaa.

Väitän myös, että kehittävällä työotteella varustettu työntekijä pärjää myös enemmän rutiineja sisältävässä tehtävässä. Tällöin potentiaalia voi suunnata vaikkapa prosessien kehittämiseen. Tuskin edes on sellaista työnkuvaa, missä työntekijän oma-aloitteisuus työnkuvan kehittämisen suhteen olisi haitaksi.

Vinkki työnantajille! Mikäli työpaikkaa hakee tehtävänkuvaan nähden epäilyttävän pätevä henkilö, niin kannattaa antaa hänen perustella motivaationsa haastattelutilanteessa. Saatat yllättyä positiivisesti.

Anu Heikkilä