Kevätpuolella työnhakuhommat ovat edenneet viidessä rekryssä haastatteluvaiheeseen saakka. Olen toisaalta taputellut olkapäitä kipeäksi siitä hyvästä, että prosessi on avoimessa haussa olevien paikkojen kohdalla edennyt.

Ei pidä myöskään aliarvioida arvokkaan haastattelukokemuksen merkitystä. Sitä nimittäin saa lisää vain silloin, kun edellinen rekry ei mene putkeen….

Oppimiskäyrän lisäksi valitettavasti myös vitutuskäyrä on ollut suhteellisen kovissa lukemissa. Ettei käyränkasvatus olisi mennyt aivan hukkaan, päätin jakaa kokemukseni myös tässä kirjoituksessa.

1. Selvitä sinulle olennaiset työnteon reunaehdot etukäteen

’Kyllähän tää palkka on aika kaukana siitä mun palkkatoiveesta. Varmaan siihen tulee jotkin lisät päälle?’

Ei kannata valitella palkan pienuutta tai etätyöntekomahdollisuuksien vähyyttä työhaastattelussa. Lopputuloksena et itse tule valittua ja olet asettanut myös rekrytoijat noloon tilanteeseen. Selvittämällä sinulle olennaiset reunaehdot etukäteen saatat välttyä jopa kokonaan tekemästä hakemusta.

 2. Valmistaudu hyvin, mutta älä vedä överiksi
‘Sä olit niin perusteellisesti perehtynyt etukäteen, että se kääntyi jo itseään vastaan. Mietittiin, että oliko siinä myös epävarmuutta omasta osaamisesta mukana?’

Okei, ehkä kommentissa näkyy, että tässä haastiksessa tuli yritettyä liikaa. Jutun opetus oli kuitenkin vaikeasti pureskeltavaa sorttia. Minähän olin vain tehnyt työnhakijalta edellytettävän työn eli ns. kotiläksyt vimpan päälle. Samoihin aikoihin tämän opetuksen kanssa kamppailin myös murmeliluupin kanssa. Vaikka haastiksia tulee, niin tee hyvä ihminen muutakin kuin valmistaudut niihin. Herätät vähemmän epäilyksiä paitsi haastattelijoissa, myös lähipiirissä.

3. Sisäinen hakija on vaikea, ellei mahdoton ohittaa
Mikäli haet paikkaa, johon hakee ‘organisaation vanha tuttu’, niin mahdollisuudet ovat heikot jo lähtötilanteessa. Toki ohituskaistalle päässyt saattaa ihan aidosti olla tehtävään sopivampi. Älä anna tämän estää valittamasta puolisolle/kavereille/työnhakukollegoille, kuinka olisit ihan varmasti tullut valittua, ellei olisi sitä sisäistä hakijaa ollut siinä. No doubt!

4. Rekrytoijan mielenliikkeistä ei elävä Erkkikään ota selvää
Valmistautuminen hyvä, omana itsenä oleminen paras. Ikinä ei voi tietää, miten palapelin palat rekrytoijan päässä loksahtavat paikoilleen. Loppuratkaisuun voi johtaa haastattelutilanteessa syntynyt henkilökemia – tai sen puute. Hakijahan ei tiedä (vaikka on kyllä koittanut ottaa selvää), että mitkä kriteerit loppupeleissä ratkaisevat. Tämän kun hyväksyt, niin saattaa helpottaa.

5. Älä kiirehdi pakolla hakemaan seuraavaa paikkaa
Kun on ollut työstä tosissaan kiinnostunut, niin kyllähän se uudelle hakukierrokselle lähtö pakkien jälkeen ottaa oman aikansa. Sure asia rauhassa pois systeemistä. Suruaikaa lyhentää, mikäli voit käydä asiaa läpi luottoystävien kanssa. Kaikkein paras on muiden samassa tilanteessa olevien vertaistuki ‘Mä olisin ollut niin paaaraaas, mut ne ei ymmärtäny tätä mun parhautta, by-ää!   Ja eikun uutta tulille…

Koska arvokasta kokemusta senkun pukkaa tulemaan, jakanen sitä ensi viikolla myös rekrytoijien suuntaan. Todennäköisesti siitä näkökulmasta, miten herkässä hakutilanteessa olevalle henkilölle kannattaa kertoa, ettei tämä tullut valittua.

Anu Heikkilä

Photo by Tim Gouw on Unsplash.