Työttömänä osallistuminen erilaisiin vapaaehtoistempauksiin on helpompaa. Keskiviikkona osallistuin MLL:n organisoimaan suojatiepäivystykseen.

Työlliset usein ihmettelevät, että millä työttömät täyttävät päivänsä. Voin paljastaa, että niin ihmettelee moni työtönkin. Olen ottanut tavaksi pitää päiväkirjaa varsinaisesta työnhausta, mutta elämään mahtuu toki muutakin. Kirjasin viime ‘työviikolta’ ylös ajankäyttöä ja esittelen sen tässä kirjoituksessa.

Maanantai 14.8.
Lasten viimeinen lomapäivä. Juhlistimme asiaa poimimalla kirjastoreissulla jäätelöt marketin pakastealtaasta. Päivän muuhun ohjelmaan kuului lapsen syylän näyttäminen terveyskeskuksessa (ei jäädytetty, ilmastointiteippikuurille), runsaasti siivoamista ja ruuanlaittoa. Leikkasin vanhemman lapset hiukset koulukuntoon.

Tiistai 15.8.
Ennen lasten kouluun lähtöä poimimme takapihalta karviaisia. Tämän jälkeen kävin leipomosta reippaan satsin eilisen päivän leipiä (kuusi leipää, 5€) ja torilta vielä viimeiset mansikat säilöttäviksi. Viimeistelin työhakemuksen Vantaalla auki olleseen osallisuuskoordinaattorin toimeen ja selasin innolla mollissa vapaana olevia omaan suuntautumiseen sopivia paikkoja. Ei hurraamista tällä osastolla. Iltapäivää piristi kummitytön vierailu. Illalla siivosin ja pakastin mansikat sekä perkasin karviaiset. Lisäksi vielä leikkasimme puolison kanssa hiukset päikseen.

Keskiviikko 16.8.
Kävelin nuoremman kanssa kouluun ja jäin toviksi suojatiepäivystämään huomioliivit päällä Keravan MLL:n organisoimaan tempaukseen. Kirjoitin kuntalisiin liittyvää blogikirjoitusta. Samalla tsekkasin Keski-Uudenmaan Duuniportaalista sopivat työpaikat lähikunnissa. Niitä ei ollut. Illalla pääsin keskustelemaan reippaat kolme tuntia aikuisessa seurassa Keravan tarkastuslautakunnan kokouksessa.

Torstai 17.8.
Hieman on huolestuttanut, että tuleeko työnhausta miten jäntevä projekti näiden kaikkien metatason puuhailujen (blogi, työnhakukäyntikortit jne.) kanssa. Pedatakseni parempaa tulevaisuutta ilmoittauduin jo keväällä Työnhakuboosteri-kurssille, joka käynnistyi aamupäivällä Helsingissä. Kävin kurssin jälkeen tutustumassa Seppo Leinosen Vastarannan kiiski – näyttelyyn Luonnontieteellisen museon kahvilassa (suosittelen!) ja vaihdoin kuulumiset vanhan kollegan kanssa.

Rex-kakku kuvassa keskellä.

Perjantai 18.8.
Heinäkuussa osallistuin ammattijärjestäjä Eveliina Lindellin minimalistipeliin. Kävin keventämässä karttuneita varastoja Fidan hoiviin. Varsinaiseen ‘työpäivään’ kuului työnhakuboosterin tehtävien tekemisen lisäksi piilotyöpaikkojen metsästystä. Sain sovittua tapaamisen erittäin mielenkiintoiseen työpaikkaan muutaman viikon päähän. Lounastin keravalaisen kaverini Mirvan kanssa. Illalla valmistin kolme Rex-kakkua viikonlopun sukujuhlia varten kauhistellen samalla Turun puukotuksia.

Summa summaarum

Mihin tyytyväinen – ajankäyttö

• Unirytmi säilynyt hyvänä, herään joka päivä kuuden-seitsemän maissa.
• Liikunnan määrä. Olen onnistunut aloittamaan työttömänä ollessa tavoitteellisen kuntosaliharjoittelun. Koko kuluneella viikolla kerkesin salille neljä kertaa ja aloitin vuoden tauolla olleen säbäilyn Blackbirdsien harrasteryhmässä
• Työttömänä ollessa on helpompi osallistua erilaisiin vapaaehtoistempauksiin, kuluneella viikolla suojatiepäivystykseen. Aina tulee hyvä mieli, kun voi olla avuksi.

Mitä haasteita – ajankäyttö

• Aktiivisella ihmisellä riittää projektia ilman työelämääkin. Vaatii aikamoista itsekuria pitää fokus tavoitteellisessa työnhaussa, eikä kansalaisopiston mielenkiintoisen kurssitarjonnan selaamisessa, kodin laitossa, säilönnässä, treenaamisessa jne. puuhastelussa.
• Kun työ ei raamita ajankäyttöä, vastuu oman arjen aikatauluttamisesta, myös sosiaalisen elämän puolella, on täysin itsellä. Yksinäisyyden itsetuntoa nakertava peikko vaanii oven takana. Myös sen häätäminen on suunnittelua vaativaa hommaa.
• Kotihommiin ja organisointiin saa lapsiperheessä kulumaan aikaa vaikka miten ja yllättäen vastuu näistä on yhä enenevässä määrin työttömällä osapuolella. Vastuunjakoa ei pitäisi päästä rempsahtamaan, sillä töiden yllättäessä taakkojen tasaus on kuitenkin tehtävä.

Anu Heikkilä