Työnhakijana olen panostanut paljon uusien työsuhteiden etsimiseen. Profiilit on täytelty useampaan suorahakufirmaan, kohdennetut haut vetäneet molliin, duunitorille, oikotielle, mitä näitä nyt on.
Toki on ollut mielenkiintoista tutustua haastattelujen merkeissä uusiin organisaatioihin, kuten FCG:iin, SPR:n tahi Suomen Saunaseuraan. Pidemmän päälle tällainen speed-dating avointen hakujen merkeissä ei kuitenkaan ole kovin palkitsevaa.
Aktiivista avointa hakemista onkin hyvä tasapainottaa hoitamalla vanhoja suhteita. Ja näitähän löytyy, varsinkin jos hakijalla on karttunut kilometrejä mittariin (ellet ole yhden työsuhteen ihmisiä). Vakkariduunia, sijaisuuksia, määräaikaisuuksia, työharjoittelua, kesätöitä, you name it.
Mikäli mielikuva sinusta on positiivinen, olet vielä vuosien jälkeen näiden potentiaalisten työnantajien silmissä kovemmassa kurssissa kuin neverhöörd-hakijat. Mikäli työnantaja siis tietää, että olet vapailla markkinoilla. En voi liiaksi korostaa, että tämä on tuotava aktiivisesti esille. Mikäli olet ollut töissä yrityksessä kymmenen vuotta sitten, on epätodennäköistä, että päätyisit suoraan short-listalle uutta tekijää etsittäessä.
Itsellä työnhakua ovat mukavasti rytmittäneet vanhojen kollegoiden ja ylipäänsä verkoston tapaamiset kahveilla, lounaalla ja kiinnostavissa tapahtumissa. Työttömyys on ollut näissä kohtaamisissa sivujuonne, mutta toki lykkäsin muistaessani työnhakukäyntikortin käteen.
Mitäpä tästä aktiivisuudesta jäi käteen?
- Entinen esihenkilö vinkkasi suoraan hakemaan erittäin mielenkiintoista työpaikkaa. Haastattelussa istuin vastapäätä tätä vanhaa suosittelijaani. Päädyin top 3:seen. Valitettavasti paikkaa ei koskaan täytetty. Snif.
- Entinen työkaveri kysyi suoraan työhaastatteluun (paikka ei ollut avoimessa haussa). Tämän kortin jätin kääntämättä.
- Entinen työkaveri vinkkasi hakemaan paikkaa, jossa olisimme päässeet työskentelemään työparina. Päädyin kahden parhaan joukkoon, mutta en valitettavasti tullut valittua. Snif II.
- Erittäin hyvä mieli.
Tämänhetkinen oma tilanne on se, että en jäänytkään työttömäksi vuoden alussa, kuten edellisessä postauksessa epäilin. Tästä uudesta – vai sittenkin vanhasta? – virityksestä lisää seuraavassa blogissa.
Anu Heikkilä
Kuvan pohja: Photo by Headway on Unsplash