Työnhakua voi ajatella projektina, joka etenee suunnitelmallisesti ja suoraviivaisesti. Toisaalta, kun mutkia ei matkan varrelle tule tehtyä, niin ne kauneimmat kukkaset saattaa tehokkuuden moottoritiellä jäädä poimimatta. Photo by Suhyeon Choi on Unsplash.

Aiemmissa työttömyyspätkissä suhtauduin työnhakuun projektina, joka oli saatettava maaliin mahdollisimman tehokkaasti. Hakemuksia lähti päivittäin monta, usein paikkoihin, joista en ollut aidosti kiinnostunut. Hakeminen oli ahdistavaa ja pakonomaista.

Mut niinhän se Musta Barbaarikin kertaa kappaleessaan Salil eka salil vika, että ‘Kuka sano et saat tuloksii ilma duunii. Kaverista kyllä näkee, että tuloksii on tullu. Tämä pätee tietysti myös työnhakuun. Edellä mainitulla metodilla löysin myös itse seuraavaan työpaikkaan parissa kuukaudessa.

Neljänkympin hiipiessä mittariin olen alkanut suhtautua työnhakuun lunkimmin. Duunia kyllä painetaan, mutta ei talla pohjassa suorinta tietä. Aiempi lähestymistapa oli tehokas, mutta sukua vaihtoehdottomuudelle.

Mikäli pidät kiirettä, saatat päätyä päämäärään, jonne et ikinä halunnutkaan. Siirtymä uuteen vaatii aikaa, vanhan työsi tyyppisiin hommiin saatat päätyä enempiä funtsimattakaan. Ja oliko se niin, että juuri niistä halusit pois?

Työnhaku voi olla projektina myös polveilevampi, kokeilevampi ja opinhaluisempi.

Epätavanomaisessa työnhakustragiassa* ei lähdetä muuttamaan koko settingiä kerralla. Pienet valinnat ja kokeilut johtavat lopulta syvällisiin muutoksiin. Työelämässäkin nykyään suositaan nopeita testauksia ja tarvittaessa kurssimuutoksia, miksi työnhaussa sitten pitäisi päästä kerralla maaliin?

Omalla kohdalla ongelmaksi tässä strategiassa on muodostunut se, että koska monet asiat kiinnostavat rutosti, polveilu uhkaa jäädä pintaraapaisuiksi ilman lopputulosta. Paljonhan noita on kukkia kedolla, toinen toistaan viehättävämpiä.

Uudelleenkouluttautumista miettiessä olen tässä vaiheessa vakavissani pohtinut esimerkiksi hierojan, eräoppaan tai johdon sihteerin uraa. Viimeisimmän näistä jouduin innostushöyryissäni pistämään jäähylle, kun huomasin, että Hankenin Executive MBA -tutkinnon kustantavan 28 000 € + ALV. Mulla oli varmaan se kuuluisa tonnin seteli ilme, kun skrollasin sitä sivua.

Vaikka olen käyttänyt ammatinvalinnallisiin pohdintoihin jo varmasti enemmän aikaa kuin TE-keskus hyväksi näkee, mitään täydellistä uranvaihtohetkeä mallia Riikka Pajunen ei ole vielä kohdalle sattunut. Riikan perustaman yrityksen Montevistan tarinan mukaan hän vietti kuukauden (!) vuoren huipulla Kaakkois-Aasiassa, kun uranvaihtohetki iski. Good for Riikka!

(Vaikka oishan se Thaimaan loma ihan kiva, vaikka menisin kyllä mieluummin rannalle ja voisin samalla kehittää noita snorklaustaitoja. Koskaanhan ei tiedä, jos niitä vaikka työelämässä…ja rusketus antaa terveemmän värin kasvoille tässä olmien uvatussa maassa. Ehdottomasti to-do – listalle!)

No, asiaan. Koska kotimesenaattini ei ole kustantamassa minulle mietiskelyvapaata Kaakkois-Aasiassa, lusikka lähtee perinteisempään tyyliin käteen. Täytyy siis vain valita joku mahdollinen tulevaisuus ja lähteä rakentamaan työnhakua ja osaamista siihen suuntaan.Toivottavasti sitä rohkeutta sitten on mahdollisuuden tullessa tarttua siihen, enkä jää himmailemaan vaihtoehtojen kedolla.

Anu Heikkilä

* Blogin kirjoittamisessa on innoittanut Harvard Business Schoolin sivuilta löytyvä artikkeli. Artikkeli pohjautuu Herminia Ibarran kirjaan Working Identity: Unconventional Strategies for Reinventing Your Career. Tsekkaapa sinäkin epäkonventionaalisen strategian yhdeksän porrasta!