Matkalla tuli nähtyä myös useita paikkakuntia, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Kuvasa Pyhäsalmen assan meininkiä kesäisenä perjantai-iltana.

Manailinpa tuossa mennä viikolla antaumuksella katsoessani junan ikkunasta pohjanmaalaista peltomaisemaa latoineen kaikkineen. Eihän minun sinne pitänyt mennä, Ylivieskaan.

Kaikki alkoi siitä, kun päättelin työttömyyden myötä lisääntyneen aikaresurssin mahdollistavan hyvin vierailun Iisalmen mummolassa. Siinä läksin sitten junalippuja varaamaan, halvinta mahdollista vaihtoehtoa vahdaten.

Ihan huomaamatta sitä tuli sitten varattua paluulippu Ylivieskan kautta. Ei ihan se suorin tie Iisalmesta Keravalle. Mutta minkäs teet, säästin ainakin 20 euroa, mikä on muutaman tunnin ylimääräisestä istumisesta ihan kelpo summa. Pula-ajan nähnyt mummoni ymmärsi hyvin, että lippu kannatti ottaa. Sen sijaan äitini naureskelee varmaan vieläkin jälkikasvun edesottamuksille.

Joku tarkkaavainen lukija varmaan siellä näytön ääressä miettii, että olisit ämmä ostanut lipun Onnibussilta. Juu oisin, mutta HSL:n kertalippu Kerava-Helsinki-välille nostaa lipun hinnan samalle tasolle junan kanssa. Rakas Lähiseutu 3 maksaa nimittäin sen kahdeksan euroa! Siinä ei ihan joka päivä lähdetä pääkaupungin huumasta nauttimaan tai vaikkapa museokorttia vinguttamaan.

Työttömyyden takia edullisista joukkoliikenteen lippujen hinnoista ei Suomessa pääse nauttimaan. Sen sijaan tarjolla on kyllä monenlaista saumaa päästä halvemmalla. Esittelen niitä kirjoituksessa ‘Työttömälle tarjolla muutakin kuin keppiä! ’.