Rakkaus kirjoihin syttyi jo ennen intohimoa kirjoittamiseen. Ponnaripäisenä pikkutyttönä kävin systemaattisesti läpi kotipaikkakuntani kirjaston loppumattomalta tuntuvia hyllyrivejä. Voit tutustua muutamiin kirjoittamiini arvosteluihin tällä sivulla. Tällä hetkellä avustan Viherympäristö -lehteä sekä Aamunkoittoa. Viherympäristö-lehden lokakuun 2023  arvostelut ovat avoimesti tutustuttavissa.

Teollisuuskaupungista Suomen puistopääkaupungiksi 

Kotkaa ei turhaan pidetä Suomen puistopääkaupunkina. Suomessa täysin poikkeuksellinen puistojen kokonaisuus on rakentunut vanhaan kaupunkirakenteeseen sitä upeasti täydentäen.

Tämän päivän viherkeitaat ovat pääosin tulosta 1980-luvun alkupuolella Kotkan kaupunginpuutarhurina aloittaneen, hiljattain eläkkeelle jääneen, Heikki Laaksosen tinkimättömästä työstä.

Kotkan päättäjillä on ollut rohkeutta antaa visiolle tilaa versoa täyteen mittaansa kaupungin paraatipaikoilla. Teoksen merkittävä ansio on esitellä nykyisten puistojen alueet historiallisessa kontekstissaan. Vanha merellinen teollisuuskaupunki on luonnettaan menettämättä pessyt kasvonsa ja syntynyt osittain uudelleen, entistä vehreämpänä.

Lue Eija Anttilan toimittaman teoksen Puistopääkaupunki Kotka (Painotalo Westman 2023)  arvostelu kokonaisuudessaan Viherympäristö – lehdestä 3/2023.

Vaietut ja vaiennetut kertoo karjalankielisten suomalaisten koko tarinan

Me suomalaiset olemme tottuneet ajattelemaan maatamme kaksikielisenä. Yhtenäiskulttuurin vaatimus on jyrännyt alleen todellisuudessa monikielisen maan. Kielitieteen professori Anneli Sarhimaan teos ‘Vaietut ja vaiennetut – Karjalankieliset karjalaiset Suomessa’ tekee näkyväksi seurauksia maamme karjalankieltä puhuvalle väestölle.

Teos vyöryttää lukijan eteen karjalankieleen jo ennen viime sotia kohdistuneen syrjinnän ja väheksynnän. Kieltä pidettiin venäläisvaikutteilla saastuneena suomen murteena. Osansa kritiikistä saa myös ortodoksinen kirkko. Karjalankieliset seurakuntalaiset jäivät ikään kuin kahden tulen väliin venäläismielisten ja suomalaismielisten toimijoiden kentällä. Sarhimaan teoksen mukaan kumpaakaan osapuolta ei kiinnostanut karjalankielisten seurakuntalaisten kielellisten oikeuksien ajaminen. Lue Anneli Sarhimaan teoksen Vaietut ja vaiennetut (SKS 2017)  arvostelu kokonaisuudessaan Ortodoksiviestistä 2/2018.

Pohjoisen meren valkoiset valaat

Vienanmeren maitovalas viihtyy Solovetskin luostarisaaren rantamilla. Valkoinen valas on pysyttäytynyt suomalaisille yhtä tuntemattomana kuin se kotipaikka Vienanmerikin. Ensimmäinen valaista kirjoitettu suomenkielinen kirja tuo niitä lähemmäs sanoin ja etenkin kuvin.

Jöns Carlsonin tyyli kirjailijana on maalaileva, jopa siinä määrin, että valaiden maailmaan tutustuminen uhkaa jäädä tuskastuttavan pintapuoliseksi. Paljon pelastavat Herman Patiñon ottamat upeat kuvat valaista ja luostarisaaresta.

Valaiden lisäksi kirja kertoo myös Solovetskin luostarisaaresta. Kytkentä valaisiin ei ole niin keinotekoinen kuin voisi luulla. Luostarin valkoiseksi kalkitut kirkot ja rakennukset sinistä taivasta vasten saavat ihmisen hiljentymään samaan tapaan kuin maitovalaiden katselu tumman meren syleilyssä. Kuvat ovat karun kauniita.

Vuosisadan alussa Solovetskin saari tuli surullisen kuuluisaksi yhtenä Stalinin ajan vankileireistä. Nyttemmin rantakivikkoa kuluttavat yhä useammin pyhiinvaeltajat ja valaista kiinnostuneet matkailijat. Valasturismista yhdistettynä eksoottiseen pohjoisen luostarisaareen povataankin köyhälle alueelle piristysruisketta. Tätä päämäärää kirja maitovalaista epäilemättä edistää. Arvostelu julkaistu Logos – lehdessä. Herman Patiño, Jöns Carlson: Vienanmeren luostarisaaren maitovalaat. Maahenki. 127 s.

Lähes oma katolinen pyhämme

Aikansa hengellinen vaikuttajanainen Pyhä Birgitta toimi 1300-luvulla Ruotsissa ja Roomassa. Ruotsalainen pyhimys koetaan kai yhtä suomalaiseksi hahmoksi kuin kruununprinsessa Victoria – kumpikaan ei ole suomalainen, mutta tarpeeksi läheltä kuitenkin, jotta voimme heitä melkein ominamme ihailla.

Vaikka Pyhä Birgitta ei koskaan käynyt Suomessa, on hänen vaikutuksensa maamme uskonnolliseen elämään ja kansanperinteeseen ollut keskiajalla kiistämätön. Katolilaisuus pitkine perinteineen tuntuu kiinnostavan suomalaisia kenties enemmän kuin koko uskonpuhdistuksen jälkeisenä aikana. Tähän kasvavaan kiinnostukseen omaksi tuntemamme Pyhän Birgitan ympärillä pyörivät näyttelyt, kirjallisuus ja jopa Kalevala Korun lanseeraama Sancta Birgitta juhlakoru tuntuvat sopivan. Nykyisen Naantalin alueella (Nådens dal, armon laakso) 1443-1591 toimineen birgittalaisen yhteisluostarin kirkko on edelleen käytössä ja suosittu turistikohde.

Ekumeeninen hahmo? Suomi on läntisiltä osiltaan vanha katolilainen maa ja uskonpuhdistusta edeltävän ajan perinteet elävät vieläkin osittain protestanttisen perinteen taustalla. Tämän takia Pyhää Birgittaa pidetäänkin ekumeenisena hahmona Pohjolan protestanttisten kirkkojen ja Rooman välillä. Paavi julisti Pyhän Birgitan yhdeksi Euroopan suojeluspyhimyksistä v. 1999.

Suurempia historiallisista ekumeenisia suhteita Pyhän Birgitan vaikuttavaan elämäntarinaan onkin sitten turha sitoa. Birgitta, jolla oli läheiset välit kuningas Maunu Eerikinpojan kanssa näki näyn, jonka mukaan kuninkaan tulisi levittää katolista uskoa itään pakanuudessa elävien inkeriläisten ja karjalaisten pariin. Ristiretkellä kuoleville luvattiin tuttuun tyyliin palkkiota taivaassa. Myös pakanoiden oli parempi kuolla taistelussa, etteivät nämä kerkiäisi enää enempää syntiä tekemään. Kuningas Maunu aloitti siis ristiretken Novgorodia vastaan tavoitteenaan päättä v. 1054 skisma idän ja lännen kirkkojen väliltä Pohjolan osalta. Retki ei päättynyt menestyksekkäästi.

Historiallinen Birgitta. Päivi Setälän ja Eva Ahlin toimittama kirja ’Pyhä Birgitta – Euroopan suojelupyhimys’ tarkastelee Birgitan elämää ja vaikutusta historioitsijan näkökulmasta. Onkin outoa, että pyhimystä käsittelevästä, lähinnä yliopistotutkijoiden kirjoittamasta kirjasta puuttuu kokonaan teologinen ulottuvuus. Historiaan perehdyttäessä on myös unohdettu tai tarkoituksella jätetty käsittelemästä nykypäivää – toimiihan Suomen Turussa sentään tänäkin päivänä birgittalainen naisluostari.

Ansiokkaimmillaan kirja onkin luodessaan ymmärrystä keskiajan katolisen perinteen vaikuttavuudesta Suomessa mm. kirkkomusiikin ja kirkkotaiteen saralla. Pyhästä Birgitasta on säilynyt lukuisia patsaista ja maalauksia vanhoissa suomalaisissa kirkoissa, joista lukuisia on myös omistettu hänelle. Näistä samoista aiheista löytää runsaasti kosketuspintoja suomalaisen luterilaisen perinteen ja ortodoksisen kirkkotaiteen välille. Pyhä Birgitta. Euroopan suojeluspyhimys. Toim. Päivi Setälä ja Eva Ahl. Otava, 2003. Arvostelu julkaistu Logos – lehdessä.